Siementen terminologia

Etkö ole varma, mitä jotkin lajikkeisiin liittyvät sanat tarkoittavat? Tästä sanastosta löydät selitykset useimpiin termeihin, jotka liittyvät siemeniin.

F1-risteytys

Kahden toisistaan geneettisesti eroavan lajikkeen risteytys.

Tämäntyyppisillä lajikkeilla on kohentunutta kasvukykyä risteytyselinvoimaksi kutsutun ilmiön ansiosta.

F1-risteytyksillä dominantit eli vallitsevat perinnölliset ominaisuudet määräävät ilmiasun ja fenotyyppivaihtelu on vähäisempää.

Tyyppiesimerkkejä mm. Royal Queen Seedsin F1-autoflower-lajikkeet.

F2-sukupolvi

Risteytysten toisella sukupolvella osassa yksilöitä nousee esiin resessiivisiä eli väistyviä geneettisiä ominaisuuksia, jotka olivat ensimmäisellä sukupolvella piileviä. Fenotyyppivaihtelu on laajempaa.

Tyyppiesimerkkejä mm. Pineapple Madness R2 ja Jilly Bean F2.

Autoflower

Autoflowerit ovat lajikkeita, jotka kukkivat valojaksosta riippumatta.

Autoflower-ominaisuus on resessiivinen eli väistyvä ja sitä ilmenee vasta lajikkeiden toisesta sukupolvesta (F2-sukupolvi) lähtien.

Useimmiten ominaisuuden nähdään vakiintuvan täysin vasta lajikkeiden neljännessä sukupolvessa. Tämän vuoksi autoflower-lajikkeiden jalostaminen on aikaa vievä prosessi, joka vaatii pitkäjänteistä jalostusohjelman suunnittelua.

Viime vuosina autoflower-lajikekehityksessä on tapahtunut suuria harppauksia Fast Budsin ja Mephisto Geneticsin kaltaisten autoflowereihin keskittyneiden siementalojen ansiosta.

Asiantuntijoiden mukaan on todennäköistä, että tulevaisuuden viljelylajikkeilla kukinta tulee olemaan valojaksosta riippumatonta.

Voit lukea aiheesta lisää blogiartikkelistamme Autoflowerit – Historia ja tulevaisuus.

CBD-lajikkeet

CBD-lajikkeet jaotellaan kahteen kategoriaan hampussa pääasiallisesti esiintyvien kannabinoidien välisen suhteen mukaisesti:

1:1-lajikkeissa (tyyppi II) THC:n ja CBD:n välinen suhde on tasapainoinen.

CBD-dominanteissa lajikkeissa (tyyppi III) THC:tä saattaa olla ainoastaan jäämämääriä. Tällöin sen pitoisuudet ovat useimmiten samalla tasolla kuituhamppulajikkeiden kanssa (<0,3%).

Fast-lajike

Fast-lajikkeita kehitetään risteyttämällä autoflower-kasveja valojaksosta riippuvaisiin lajikkeisiin, jonka jälkeen näiden jälkikasvu vakiinnutetaan valojaksosta riippuvaiselle kukinnalle.

Jalostuksessa ne saavat osan autoflower-perimää, mikä lyhentää kasvien elinkaarta ja aikaistaa kukinnan päättymisajankohtaa - jopa useilla viikoilla.

Fast-lajikkeet ovat ripeitä kuten autoflowerit, mutta ne eivät ala kukkimaan ilman valojakson lyhenemistä.

Feminisointi, feminisoitu

Feminisointi viittaa prosessiin, jossa emokasvi pölytetään kemiallisesti käsitellyn naaraskasvin siitepölyllä. Tällöin jälkeläiset ovat pääsääntöisesti naaraita. Tällä tavoin tuotettuja siemeniä kutsutaan feminisoiduiksi.

Naaraskasvin pölyttäessä joko itsensä tai geneettisesti samankaltaisen kloonin, syntyneisiin siemeniin viitataan S1-siemeninä.

Itsepölytyksellä syntyneiden siementen samaperintäisyys (homotsygoottisuus) kasvaa jokaisen sukupolven myötä. Tällöin myös yksilöiden väliset eroavaisuudet vähenevät.

Fenotyyppi

Eliön ilmiasu. Kasvien osalta fenotyyppi-termillä viitataan genetiikan ja ympäristön aikaansaamaan yksilölliseen kasvutapaan.

Genetiikka

Genetiikka viittaa kasvin sisältämään perinnölliseen materiaaliin. Kasvin genetiikka kertoo, millaisia ominaisuuksia se on saanut vanhemmiltaan.

Genotyyppi

Perintötekijöiden muodostama kokonaisuus. Genotyyppi vaihtelee yksilöiden välillä ja sen ilmeneminen vaihtelee ympäristöstä riippuen (fenotyyppi).

Genotyyppi-käsitettä käytetään myös indica- ja sativa -jaottelun yhteydessä. Tällöin se tavallisimmin viittaa joko kasvutapaan tai lajikkeen kokemuksellisiin ulottuvuuksiin.

Indica

Kansanomainen nimitys leveälehtisille, pylväsmäisille ja lyhyenlännille afganistanilaistyyppisille muunnoksille.

Näistä muunnoksista käytetään myös englanninkielistä termiä broad-leaf type (BLD). Niihin saatetaan viitata myöskin alkuperään viittaavilla ilmaisuilla kuten kush tai afghan.

Nykyinen lajinimi on Cannabis sativa subsp. indica var. afghanica.¹

Tyyppiesimerkkejä mm. Afghani #1 ja Northern Light.

Jalostus

Kasvinjalostus on prosessi, jossa hyödynnetään kasviyksilöiden välistä geneettistä vaihtelua haluttujen ominaisuuksien kehittämiseksi. Jalostuksessa valitaan ja risteytetään yksilöitä, joilla on toivottuja ominaisuuksia, sekä jatkokehitetään risteytyksistä syntyneitä linjoja ja lajikkeita. Jalostusaineistona käytetään omia kantoja, muiden jalostajien aineistoja ja geenipankkeja.

Tavallisesti jalostuksen tavoitteena on parantaa kasvien satoisuutta, vastustuskykyä tauteja ja tuholaisia vastaan sekä sopeutumista erilaisiin kasvuolosuhteisiin. Hampun keräilysiemeninä myytävien populaatioiden kohdalla myös niiden ornamentaaliset ja aromaattiset ominaisuudet ovat keskiössä.

Kemotyyppi

Kemotyypillä viitataan lajikkeen kemialliseen koostumukseen, erityisesti sen sisältämien kannabinoidien (tai terpeenien) suhteeseen.

Maatiaislajikkeet, landrace

Maatiaislajikkeella tarkoitetaan sellaisia kasvikantoja, jotka ovat sopeutuneet (akklimatoituneet) tietyn alueen kasvuolosuhteisiin. Näihin viitataan myös englanninkielisellä termillä landrace. Tällä tarkoitetaan myös perinnelajikkeita.

Asiantuntijanäkemysten mukaan todella villiä hamppua ei mitä luultavimmin ole enää olemassa, vaan nykyiset villit kannat ovat "karkureita" ihmisten ylläpitämiltä viljelyksiltä. Tällöin myös lajin säilyminen on riippuvaista ihmisen toiminnasta. Monin paikoin hampun viljelylle ja hyödyntämiselle on monisataavuotisia perinteitä, jotka ovat - surullista kyllä - katoamisuhan alla.

Erityisesti korkean THC-pitoisuuden hamppukantojen nähdään olevan uhanalaisia.¹

“Nykymuotoinen kannabiskasvien monimuotoisuus on pääasiallisesti ihmisten tekemien tarkoituksenmukaisten toimien ansiota ja se heijastelee pitkää, intensiivistä sekä hajautunutta domestikaatioprosessia, joka on peitonnut täysin luonnollisen evoluution kehityskaaren.”²

— Etienne de Meijer

Regular, regusiemen

Regular-siemenellä viitataan yleisimmin siemeniin, joita ei ole feminisoitu. Regular-siemenissä on n. 50/50 naaraita ja uroksia.

Risteytyselinvoima, heteroosi

Hybridilajikkeiden perimässä muodostuneiden suotuisten geeniyhdistelmien  vaikutus kasvien ominaisuuksiin. Risteytyselinvoiman ansiosta lajikkeen kasvu- ja sietokyky on voimakkaampaa.

Sativa

Kansanomainen nimitys korkeaksi nouseville, kapealehtisille ja pitkään kukkiville muunnoksille, joiden luontainen kasvuympäristö on lähempänä päiväntasaajaa.

Muunnoksista käytetään myös englanninkielistä termiä narrow-leaf type (NLD) ja sanskriitinkielistä hamppua tarkoittavaa ilmaisua ganja.

Tämänkaltaisia muunnoksia on tavattu alunperin Intiassa. Tästä juontuukin nykyinen lajinimi Cannabis sativa subsp. indica var. indica

Tyyppiesimerkkejä mm. Dr. Grinspoon ja Kali Mist.

Sisäsiittoisuus

Sisäsiittoisilla lajikkeilla eri yksilöiden väliset geneettiset eroavaisuudet ovat vähäisempiä. Sisäsiittoisuuden myötä lajikkeen ominaisuudet vakautuvat.

Sisäsiittoiseen lajikkeeseen viitataan myös englanninkielisellä termillä inbred line (IBL).

Sukulinja

Sukulinja eli risteytyslinja kertoo, mistä muunnoksista lajike on risteytetty.

Sukutaulua koskeva tieto ilmoitetaan tiettyjen sääntöjen mukaisesti.

Pölyttäjä merkitään jälkimmäisenä ja monimutkaisilla risteytyksillä linja merkitään hakasulkein:

Risteytys III [Risteytys I (Afghan x Thai) x Risteytys II (Afghan x Colombia)

Esimerkkilinjassa kolumbialainen uroskasvi on pölyttänyt afgaaninaaraan, jonka jälkeen näiden jälkeläinen on vuorostaan pölyttänyt thaimaalaisen uroksen sekä afgaaninaaraan jälkeläisen.

Takaisinristeytys, backcross

Takaisinristeytys tarkoittaa kasvin jälkeläisen risteyttämistä omaan vanhempaansa. Tällöin on mahdollista, että myös väistyvät (resessiiviset) geneettiset ominaisuudet tulevat esiin kasvin jälkeläisissä.

Takaisinristeytyksen myötä eriperintäisyys vähenee. Tämän vuoksi fenotyyppivaihtelu on vähäisempää takaisinristeytetyillä lajikkeilla.

Kuudes takaisinristeytys emokasviin tuottaa jälkeläisiä, joilla on lähes täysin (99%) sama geneettinen aineisto kuin emokasvilla. Tällä tavoin voidaan synnyttää eliittiyksilöksi valikoituneen naaraskasvin kaltaisia uroskasveja. Tämä on genetiikan säilömisen kannalta erityisen tärkeää.

Tyyppiesimerkkejä mm. Mimosa x Orange Punch ja Orange Groovy BX.

Terpeenit

Terpeenit ovat eräitä hamppukasvien pääasiallisista aromikomponenteista.

Yleisimmät hampussa esiintyvät terpeenit ovat myrseeni, karyofylleeni, humuleeni, pineeni, limoneeni ja linalooli.

Sativa-tyyppisissä "päiväntasaajan" maatiaislajikkeissa esiintyy usein mm. terpinoleenia. Tämä terpeeni on afganistanilaistyyppisillä muunnoksilla harvinaisempi.

Indicoiksi kutsutuilla afganistanilaisilla muunnoksilla tunnusomaisia tuoksuja tuottavat muun muassa fenkanolin ja guaiolin kaltaiset terpeenit.

Lisäksi kasveissa esiintyy muita komponentteja, kuten aldehydejä ja estereitä, jotka tuovat oman osuutensa tuoksuprofiilien rikkauteen.

Trikomi

Trikomit ovat mm. kasvin latvaosioihin ja kukkiin muodostuvia pieniä karvoja, joiden kärjissä sijaitsevat kutikulat täyttyvät monimutkaisilla yhdisteillä, kuten terpeeneillä ja kannabinoideilla.

Kasveilla on myös muita erityyppisiä trikomeja, mutta latva- ja kukkaosioiden pitkävartiset sekä pyöreäkärkiset trikomit ovat hamppukasveilla huomattavimmat ja niihin kohdistuu eniten mielenkiintoa.

Trikomien sisältämiä hiiliyhdisteitä muodostavat prosessit vaativat tuekseen erittäin suuria määriä hiiliatomeja, ja se on osasyy sille, minkä vuoksi hamppu on äärimmäisen tehokas hiilensidontakasvi.³

Valojakso, fotoperiodi

Valojaksosta riippuvaisuudella eli fotoperiodisuudella viitataan kasvin ominaisuuteen, joka saa sen kukkimaan, kun kasvin saama yhtäjaksoinen valo alittaa tietyn tuntimäärän.

Useimmilla valojaksosta riippuvaisilla lajikkeilla reaktion aikaansaamiseksi vaadittava pimeäjakso on noin 12 tuntia.

Jotkin maatiaislajikkeet sekä osa early- ja fast -lajikkeista voi aloittaa kukinnan jo alle 16 tunnin valojaksoilla.

[1]  McPartland JM Small E (2020) A classification of endangered high-THC cannabis (Cannabis sativa subsp. indica) domesticates and their wild relatives. PhytoKeys 177: 81-112. https://doi.org/10.3897/phytokeys.144.46700

[2]  Pertwee, Roger (ed.), Handbook of Cannabis (Oxford, 2014; online edn, Oxford Academic, 22 Jan. 2015), https://doi.org/10.1093/acprof:oso/9780199662685.001.0001

[3] Conneely LJ, Mauleon R, Mieog J, Barkla BJ, Kretzschmar T (2021) Characterization of the Cannabis sativa glandular trichome proteome. PLOS ONE 16(4): e0242633. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0242633