Autoflowerit – Historia ja tulevaisuus

Autoflowerit – Historia ja tulevaisuus

Autoflowerilla tarkoitetaan sellaista geneettistä ominaisuutta hamppukasvissa, joka saa sen kukkimaan riippumatta päivän pituudesta. Mutta mistä autoflowerit tulevat, ja mihin ne ovat menossa?

Juuret Siperiassa

Autoflower-geeni on alun perin kehittynyt Venäjän alueella. Autoflower-ominaisuus onkin ollut sopeuma kantojen levitessä synnyinsijoiltaan Kiinan ja Intian alueilta pohjoisempiin maailmankolkkiin. Kasvin on täytynyt kukkia aikaisemmin kesällä, jotta siemenet ovat ehtineet kypsyä ennen talven tuloa.

Ei ole varmuutta siitä, onko ominaisuus kehittynyt itsenäisesti villeille kannoille vai onko ihminen kenties kasvien valikoinnilla myötävaikuttanut mutaation yleistymiseen.

Tieto lisääntyy, nimistö muuttuu

Hampun geneettisen tutkimuksen lisääntyessä myös ymmärryksemme kasvaa. Alun perin kun venäläinen kasvitietelijä D. E. Janischevsky löysi Siperiasta villiä hamppua vuonna 1924, hän oletti sen olevan kokonaan oma lajinsa, sillä sen kasvutapa oli niin poikkeava verrattuna intialaiseen sukulaiseensa.

Nykyään tiedetään kuitenkin, ettei Cannabis ruderalis ole erillinen laji, ja se on hiljalleen nimetty uudelleen. Uusi nimi on C. sativa sativa var. spontanea. “Sativa” nimessä viittaa viljelykseen, ja “spontanea” taas siihen, että kyseessä on viljelyksiltä karannut muunnos, joka esiintyy nykyään villinä – siis spontaanisti. Siperiassa villihamppu kasvaakin rikkaruohon tapaan ojanpenkoilla ja asfaltinraoissa.

Kaupallisten autoflowerien synty

Kaupallisella puolella autoflowerit ovat verrattain uusi ilmestys. Ensimmäisen kaupallisen kannabissiemenpankin perustanut Nevil Schoenmakers matkusti 1980-luvulla Unkarin ja Venäjän rajalla sijaitseville alueille, josta hän paikansi ja taltioi valtateiden vierustoilla kasvavia villihamppuja, jotka kukkivat keskellä kesää. Nevilin sanojen mukaan nämä hamput eivät olleet keränneet juuri lainkaan trikomipeitettä ylleen – ja tämä genetiikka siten vaati paljon työstämistä, jotta saatiin aikaiseksi lajikkeita, jotka kelpaisivat länsimaisille kuluttajille.

Nevilin ensimmäisissä kokeiluissa hän risteytti näitä villihamppukantoja suosituimpien sisäkasvatukseen soveltuvien siemenkantojensa lyhytkasvuisimpiin yksilöihin. Tällöin saivat alkunsa mm. klassikkolajike Ruderalis Skunk ja ensimmäiset Mexican Rudy-tyyppiset linjat.

Myös maatalouden saralla huomattiin autoflower-geenien hyödyllisyys; vuonna 1995 Jace Callaway aloitti Suomessa Finola-öljysiemenlajikkeen jalostuksen venäläisen Vavilov-instituutin säilömistä siemenistä, jotka hän sai tuolloin kansainvälisen hamppuliiton IHA:n puheenjohtajana istuneelta David Watsonilta (joka tunnetaan myös Skunkman Samina sekä Skunk #1- ja Original Haze-lajikkeiden alkuperäisenä levittäjänä).

Autoflowerit popularisoi 2000-luvun alussa kanadalainen The Joint Doctor, nykyään jo legendaariseen maineeseen nousseella lajikkeellaan Lowryder #1. Tässä vaiheessa autoflower-lajikkeiden työstäminen alkoi myös Pohjoismaissa; Ruotsissa luotiin Stuporsonic, ja Pietarsaaressa Jeppis Girl.

Villihamppu (Nevil Schoenmakersin) The Seed Bankin katalogin kannessa vuonna 1987.

Autoflower-lajikkeiden jalostus on taitolaji

Koska autoflower-lajikkeet aloittavat kukintansa aina tiettyyn kasvuvaiheeseen päästyään, on niiden jalostaminen haastavaa. Jalostusyksilöistä ei voi ottaa pistokkaita, eikä emoja siksi voi säilöä. Lisäksi autoflower-ominaisuus on resessiivinen eli väistyvä. Molempien vanhempien on siis oltava autoflower-geenin kantajia, jotta jälkeläinen voi ilmentää ominaisuutta. Tämän lisäksi risteytykset vaativat useimmiten vakauttamisen neljänteen sukupolveen asti, jotta siemenerän kaikki yksilöt kantaisivat näitä geenejä.

Tuoreita tekijöitä ja uusia tuulia

2010-luvulla aloittivati uuden sukupolven autoflowereita jalostavat siementuottajat Mephisto Genetics ja Fast Buds.

Mephisto Geneticsin perusti Espanjan lainsäädännöllisesti vapaampaan ilmapiiriin hakeutunut brittiläinen kaksikko vuonna 2014. He ryhtyivät risteyttämään haalimiaan maineikkaita pistokkaita parhaimpiin autoflower-linjoihin, joita heillä oli kokoelmissaan. Näistä syntyivät mm. Sour Crack- ja Walter White-nimiset linjat, joiden risteyttäminen edelleen White Crack-lajikkeeksi tuotti ensimmäiset autoflower-kasvit, joiden kannabinoidipitoisuuden mitattiin ylittävän 27 prosenttiyksikköä. Monet tunnetut jalostajat (kuten Mr. Nice Seeds ja Karma Genetics) ovat olleet niin vakuuttuneita Mephiston aikaansaamista tuloksista, että he ovat antaneet omia menestyslajikkeitaan työstettäväksi autoflower-risteytyksiin.

USA:laisten kaverusten vuonna 2010 perustama Fast Buds toimii sekin Espanjasta käsin. Lafkan visiona on alusta asti ollut tuottaa kuumimmasta eliittigenetiikasta varteenotettavia autoflower-versioita. Viime vuosina lafka on panostanut myös omien cheesecake- ja glue-linjojen kehitykseen. Fast Budsin tuoreeltaan julkaisemalla, suositun Strawberry Bananan autoflower-versiolla kannabinoidipitoisuuden luvataan nousevan yli 27 prosenttiyksikköön. Vaikuttaa siltä, että jokainen sukupolvi jalostamista ja olemassaolevan autoflower-linjan risteytys uuteen fotoperiodiseen emoon päihittää aiemmat pitoisuusennätykset, joten voidaan nähdä, että autoflowereissa tapahtuu yhä kehitystä.

Kaikkein viimeisimpien autolajikkeiden uskotaan olevan yli kahdenkymmenen sukupolven päässä ruderaalisista villihampuista. Jopa useimpien autolajikkeiden risteytyslinjoista löytyvästä Lowryderistä on kasvien perimässä enää hyvin vähän jäljellä. Tämä on pitoisuuksien nousun lisäksi myös muuttanut kasvien ulkomuotoa lähemmäksi fotoperidisten kasvien tyypillisiä mittoja. Jalostus on johtanut siihen, että läheskään nykyiset autolajikkeet eivät ole enää lyhyenläntiä, eiväkä ne enää tuoksu pelkästään heinäisiltä.

Kaikissa tapauksissa autoflower-geenit eivät ole lähtöisin ruderaalisilta hampuilta. Espanjalainen maatiaislajikkeiden keräämiseen ja taltiointiin erikoistunut ACE Seeds on kokeiluissaan löytänyt valojaksosta riippumattomasti kukkivia Northern Lights-kannan edustajia, jotka he risteyttivät malawilaiseen maatiaiskantaan. Malawi x Northern Lights Auto julkaistiin pari vuotta sitten ja tämän linjan uroskasvi on toiminut pölyttäjänä, kun Zamaldelica Auto luotiin. Näiden kasvien anatomia on trooppisten kasvien tapaan pitkänhuiskea ja runsas, joten eroavaisuudet Lowryder-kantojen edustajien kanssa ovat aivan silminnähtäviä.

Kannabiksen tieteellisen tutkimuksen asiantuntija Ernest Smallin artikkeli vuodelta 2018 ennusti lyhytkasvuisten autoflowerien edustavan kaupallisen lajikekehityksen vääjäämätöntä tulevaisuutta – sekä öljysiementen että kannabinoidien vuoksi kasvatetun kannabiksen osalta.

Takaisin blogiin